Prinssin kotisivut

Kultainen Vasikka

​Kultainen Vasikka on näyttely, joka sai alkunsa siitä, kun kyllästyin esiintymään kapakoissa ja halusin estradin, jossa voi esittää muutakin kuin hyvää fiilistä. Sellaisen estradin, missä ei itse tarvitse olla edes paikalla.

Alun perin tarkoituksena oli tuoda esille tekemääni musiikkia ja videoteoksia, mutta projektin edetessä ja tutustuessani tyttöystäväni avustuksella nykytaiteeseen ymmärsin, että tilan voisi hyödyntää paljon laajemminkin.

Näin ajatus pyrkimyksestä lihallistaa ajauksia jokapäiväisestä elämästä syntyi ja alkoi kasvaa. Nimensä ja pääteoksensa näyttely sai Puolan matkalla pohdinnasta, kuinka sosiaalisen median muovaama muka vapaamielinen kulttuuri muistuttaa sääntöineen ja rituaaleineen perinteisiä uskontoja ja kuinka muka jumalattomassa yhteiskunnassa jumalanpalvelus tapahtuu vain eri välinein kuin perinteisemmissä uskonnoissa.

Ihmisen halu luoda itsestään jumalan kuva ei pyrkimyksenä ole myöskään koskaan poistunut keskuudestamme – päinvastoin. Henkilökohtainen brändi on tätä päivää, ja sellaisen luominen on enemmän vaatimus kuin kannustus. Näyttelyn tarkoituksena onkin pohtia, mikä on tällaisen kulttuurin hinta ja mitä sen kullattu pinta piilottaa – tai pikemminkin, jättää kertomatta.

Kultainen Vasikka

Kultainen Vasikka on jumalhahmo, jonka ihminen on itse tehnyt ja asettanut yläpuolellensa. Sanomattakin selvää lienee se, että teoksella viitataan suoraan myös Raamattuun ja siihen kenties irvokkaaseenkin hahmoon, joka syntyy ihmisen yrityksestä luoda jumala.

Aikaa, mitä elämme, kuvataan yleensä jumalattomaksi. Teos kyseenalaistaa kysymyksen jumalattomuuden paikasta yhteiskunnassamme.

Vaikka emme palvoisikaan kristinuskon jumalaa, niin uhraamme ja tarjoamme silti uhrilahjoja jollekin meidän yläpuolellamme. Teoksessa on käytetty hyödyksi arjen ylijäämää, roskaa ja muita käytöstä poistuneita tai kierrätettyjä asioita.

Osa tavaroista, kuten esim. rakennustelineet, palautuu käyttöön, osa puolestaan ei. Materiaalivalinnat ja kullatut elementit tuovat silmiemme eteen erilaiset yhteiskunnassamme ilmenevät arvot.

Perheen sijaan valitsin uran.

Teos käsittelee koti-idyllin ja urakeskeisyyden välistä tasapainottelua ja dynamiikkaa. Oma koti tahdotaan täyttää puhtauden tunnulla ja kullalla, vaikka loppujen lopuksi kotona ei ole ketään läsnä – joko henkisesti ja/tai fyysisesti.

Teoksen inspiraationa toimivat eri julkisuuden henkilöiden suorasti tai epäsuorasti ilmaistut haastattelut siitä, miten halutaan keskittyä perheen sijaan uraan. Lauseessa kulminoituu paljon asioita nykymaailmastamme.

Teoksen asettama kysymys syntyy siitä, mille kukakin on valmis uhraamaan oman perheensä ja minkä syiden vuoksi ura on tavoittelemisen arvoista. Teoksessa on haettu Ikea-koti tunnelmaa, jossa valkoisessa puhtaassa eteisessä odottaa kullattu mietelause, joka on tällä kertaa jotain aivan muuta kuin ”Live, Love, Laugh”.

Perhepotretti

Teoksessa kuvastuu perheensisäinen dynamiikka: osa porukasta on enemmän samalla viivalla ja lähempänä keskiötä ja osa porukasta on vähän etäämmällä tai ajettu kauemmas. Teoksessa ilmennetään sitä, kuinka samassa tilassa olevat perheenjäsenet voivat olla fyysisesti lähellä toisiaan, mutta henkisesti silti kaukana ja etäisiä.

Taustalle asetettu ”Kleopatra”-taulu paljastaa meille kaiken pohjalle jääneet yleiset haaveet ja ideaalit, jotka on peitetty alkuperäisen kauniin kokonaisuuden rikkovilla piirteillä, kuten viiksillä ja hatulla. Seinällä roikkuva kitara, on kuvataidekoulun lopputyö, joka jäi motivaation puutteen vuoksi aikoinaan kokonaan ripustamatta näytteille.

Perhepotretti on syntynyt puolivahingossa itsestään käyttämällä apuna tavaroita sekä materiaaleja, jotka oli alun perin näyttelytilaa valmistellessa jääneet syystä tai toisesta käyttämättä. Jokainen taideteos on oma prosessinsa. Teos asettuu kritisoimaan materiaalivalinnoillaan ja kollaasimaisella asettelullaan ajatusta luomisesta luomisen vuoksi.

Perhepotretti alleviivaa myös kysymystä siitä, mikä lopulta tekee teoksesta teoksen. Onko se näyttelytila vai jokin muu?

Häpeäseinä

Häpeäseinä on Kultainen Vasikka -näyttelyn teos, jossa on pyritty osallistamaan ihmisiä anonyymisti taideprojektin luomiseen. Kyseessä on anonyymi yhteistyöprojekti, jonka tarkoituksena on tuoda esille se, ettei taidenäyttelyyn osallistujan rooli ole ainoastaan vierailijana tai kävijänä.

Kysymys kuuluukin, mitä ihmiset ovat joutuneet piilottamaan tai muuttamaan itsessään saadakseen yhteisön hyväksynnän. Yksi näyttelyn kantavista teemoista on maalattu kultaisuus. Häpeäseinä on luotu paljastamaan, mitä kaikkea kultainen naamio oikein kätkee taaksensa.

Teos on kokonaisuudessaan sensuroimaton, ja sisältää myös vihapostia taiteilijaa kohtaan. Vihapostiviesti konkretisoi sen vastaanoton ja reaktion, joidenka pelossa ei välttämättä uskalleta tehdä ja sanoa haluamiaan asioita.

Vasikan Matka

Vasikan Matka on elokuva joka kertoo muun muassa ihmisen sopeutumattomuudesta hänen itsensä rakentamaan ympäristöön. Teoksessa pohditaan motiiveja, jotka ovat ajaneet ihmistä luomistyössä. Niitä motiiveja, jotka lopulta ovat repineet ihmisen itsensä juuristaan astiaan, mikä lupauksistaan huolimatta ei tuo täyttymystä, vaan päin vastoin, syö elämän ilon. 

Mikä toi minut tänne, miksi olen täällä, miksei kukaan näe.

Mihin olemme menossa?

Ja onko enää edes vaihtoehtoja?

Teoksessa lainasimme Kultaista vasikkaa Vasikkaa näyttelystä ja veimme sen Helsingin kaduille katsomaan nähtävyyksiä. Tempaus kuvattiin neljällä kamerakännykällä ja siitä tehtiin kollaasi Instagramiin samaan aikaan, kun erillinen tiimi “tykitti” mediaa tohinassa otetuilla vinkkikuvilla. Tapahtumasta ei oltu ilmoitettu etukäteen kellekään muille kuin projektissa mukana olleille, joten ohi kulkevien ihmisten reaktiot olivat aitoja.

Lopputulema: ketään ei kiinnostanut, ja vasikka kaatui.

Vaikka huonovointisen näköinen Kultainen Vasikka makasikin vielä viikon näyttelytilassa, teosta pidetään runollisesti Kultainen Vasikka -näyttelyn päättävänä teoksena.

Kultainen Vasikka -näyttely pidettin Forssan kirjastossa 7.-31.1.2020

Lisää muualla

Btw. osta kangaskassi
(myös t-paita saatavilla)