Musiikki
Runollisesti voisi sanoa kaiken alkaneen musiikista. Todellisuudesta kaikki alkoi kuvataidekoulusta, mutta vaihdoin pensselin plektraan heti, kun se päättyi. Vaikka piirtäminen olikin hauskaa, niin tiesin jo varhain, ettei sillä saisi rahaa, kuuluisuutta ja parrasvaloja. No saanut ei tälläkään, mutta eipähän tarvitse kuunnella enää radiota.
Vaikken urani aikana ole julkaissut vielä ainuttakaan pitkäsoittoa (ellei Sinkut 2015-2017 -kokoelmalevyä lasketa), olen julkaissut yhdeksän singleä sekä kolme EP:tä eli lyhytalbumia. Tämän lisäksi olen tehnyt kuusi musiikkivideota.
HUOM. Kaikki alla esitetyt kappaleet löytyvät Soundcloudin ja Youtuben lisäksi myös muista suoratoistopalveluista, kuten Spotifysta, mutta visuaalisista syistä olen jättänyt niiden linkkaamisen pois.
Lista jättää ulkopuolelle myös Prinssi Kääntää ja sen kaltaisten poikkitaiteellisten teoskokonaisuuksien musiikillisen annin keskittyen niin sanotusti vakavampaan materiaaliin.
Uusimmat
Musiikkivideot
EP:t
Anna Sen Kuolla (2021)
Anna Sen Kuolla valmistettiin heinäkuussa 2021 erään meksikolaisen tuottajan avulla Prinssi Kääntää -projektin ollessa kesälomalla, kesän paahteessa, burnoutissa. Teosta voikin luonnehtia Prinssi Kääntää -projektin varjoprojektiksi.
Vaikka osa kappaleista onkin varttuneempaa otetta pöytälaatikosta (vanhin teos on kirjoitettu jo vuonna 2015), kuvaa teos mielestäni aika hyvin sen aikaisia tuntemuksiani. Lisäksi se on mielestäni oiva kuvaus miltä huumor-miehen elämä näyttää esiripun takana (ainakin tässä tapauksessa).
Olivat vitsit sitten hädän hetkellä loppu tai vain epäsopivia, jos se on niiden kertojalle ainut tapa kommunikoida tai tulla hyväksytyksi, eristää tämä rooli hänet muista. Siitä yksinäisyydesta levyn kappaleet ovat ammentaneet inspiraationsa.
Tätä halusin kuvata myös koko EP:n kattavassa youtube-visuaalissa. Siinä musta hahmo heiluu musiikin tahtiin, näkyvänä mutta toimettomana.
Mies-Ja-Kitara (2020)
Mies-Ja-Kitara on vuonna 2020 levy-projektina alkanut, lopulta EP:ksi lyhentynyt koruton folkkiakkari-teos, jossa keskityttiin siihen oleelliseen eli lauluun ja sen säestämiseen mahdollisimman pienillä kommervenkeillä.
Aihealueet seilailivat perinteisillä mielenterveys-, parisuhde- ja muu sosiaalinen-ongelma alueella, joiden vastapainoksi asiat esitettiin, vaikkakin koruttomalla, pohjimmiltaan melko popahtavaakin poljentoa.
Vaikkei tältä teokselta julkaistu yhtäkään varsinaista musiikkivideota, niin mainostin jokaista kappaletta erikseen pienellä mainosvideolla. Ohessa kuuntelukerrallisesti parhaiten menestyneen kappaleen, Kanttarellejä:n, mainosvideo.
Protosoija (2018)
Protosoija
Protosoija syntyi alkuvuodesta 2018 pyrkimyksestä, kuten usein olen todennut, yhdistää reggaeta ja itsemurhaiskelmää.
Se sai alkunsa aiempana syksynä, kun tutustuin muutamaan alan harrastajaan, jotka tutustuttivat minut reggae-kulttuuriin.
Minua harmitti ajatus ettei suomalainen voinut esittää reggaeta täysin omana itsenään. Olihan suomi-reggaeta tehty ennenkin, mutta sitä kuunnellessa ja katsoessa tuntui, että se oli enemmänkin kulttuurista omimista kuin suomalaisuuden sisäistämää musiikkia, kuten esimerkiksi metallimusiikki.
Sain ajatuksen tehdä mahdollisimman jäykkää, surumielistä sekä mustaa huumoria viljelevää poljentaa reggaen kehyksissä. Inspiraatiota työhön hain vanhasta suomalaisesta iskelmästä, Venäjältä löytyneestä dark reggae -genrestä ja tietenkin joistain reggae-klassikoista.
Harjoitin sanoituksissa riimittelyä, johon olin myös tutustunut ajanjakson aikana, ja vaikka se verraten ontuukin, niin en usko saavani yhtä kekseliäitä sananparsia enään tuleville teoksilleni.
EP:llä vieraili L. Pelkonen, joka soitti urkuja kappaleella Viimeisellä Liekillä sekä kasvatti ymmärrystäni genreä kohtaan.
Julkaisin teoksen viimeisestä kappaleesta ”Sauna” musiikkivideon.
0.5 (2017)
0.5 syntyi kesällä 2017 pyrkimyksestä kuvata parisuhdeväkivaltaa harjoittavien mielenmaisemaa.
Kipinän siihen sain perheeni kesäasunnolla, kun yritin unta saadakseni lukea dekkaria, jonka yksi kuvatuista hahmoista oli vaimoaan hakkaavat sankarikyttä.
Lukeminen hahmon toiminnasta oli varsin etovaa ja mietin, mitä ihmisen päässä olisi liikuttava, jotta toiminnan oikeuttaminen itsellensä olisi mahdollista.
Ajatusleikistä syntyi neljä narsistista ”rakkaustarinaa”. Kuvauksista puolet on lempeän groteskeja, puolet taas arkisempaa kerrontaa, ja niitä tehdessäni koin sekä itseinhoa että itseriittoisuutta.
Painoin teoksesta 20 kopiota, joihin jätin uteliaille pienen yllätyksen.
Kuolleita Unelmia (2017)
Ensimmäinen EP:ni Kuolleita Unelmia syntyi pyrkimyksestä tehdä tunteellista vaihtoehtorokkia/-metallia (lue: emoa) eräänlaisena velanmaksuna nuoremmalle itselle, joka mustasta piiskasta huolimatta ei osannut tehdä kovinkaan kaksista musiikkia.
Se sai alkukipinänsä, kun syksyllä 2016 keksin korvata syysmasennuksen stressillä.
Hankkiuduin kaikkiin mahdollisiin vastuutehtäviin, mitä haalittua sain: näistä maininnan arvoisin lienee asukastoimikunnan puheenjohtajan pesti.
Päätin lopettaa sekä musisoinnin että kuntoilemisen ajatellen, että senkin ajan voisi käyttää jotenkin hyödyllisemmin.
Jälkikäteen mietittynä yritin hylätä sekä tunteeni että kehoni.
Stressin lisäksi sain kaveriksi kasvavat säryt, päihteidenkäytön ja myöhemmin sydänsurut, joita uskalsin käsitellä ilmeisesti vain unissani (minun kerrottiin vaikeroineen öisin) enkä aina silloinkaan (nukuin satunnaisesti valot päällä).
Ja univalvetilat, joista bravuurini oli se, että luulin vieressäni nukkuvan puhuvan minulle, mutta vastatessani kuulin vain satunnaista muminaa.
Eräänä iltana hairahdin päättämältäni polulta näppäilemään kitaraani, ja aloin valmistella teosta kuin salassa itseltäni. Demokappaleet, joita toteutin pääosin öisin herättivät sen verran kiinnostusta, että eräs ”kollegani” lupautui tuottajaksi. Tämän johdosta tulin projektini kanssa kaapista ja aloin käynnistellä hypekonetta.
Hypekoneen ruksuttaessa EP-projekti kärsi toteutukseen sekä aikatauluun liittyvistä erimielisyyksistä. Kun laatu ja tahti eivät kohdanneet, masteroin demokappaleet jollain ulkomaalaisella netistä löytyneellä tyypillä ja julkaisin konfliktipelkoisena EP:n salaa tuottajaltani.
Hän ei suoranaisesti ilahtunut.
Nimensä Kuolleita Unelmia teos sai sen valmistumistarinasta, jossa teoria ei kohdannut käytäntöä ja jossa moni asia näytti paperilla todellisuutta paremmalta.
Teos on maallistuneen miehen käsiin kuollut rock-unelma.
Sinkut
Paha Vaanii (Marko Haavisto & Poutahaukat Cover) (2019)
Paha vaanii versioitiin Ayahuasca-sarjan loppusäveleksi, ja se on ensimmäinen julkaisuun päätynyt cover-kappale.
Se sai alkunsa aikeesta tehdä kyseisestä kappaleesta moderni pop -kappale. Sen musiikkivideo on kuvattu vihreällä kankaalla kerrostalokämpän olohuoneessa (päävuokralainen ei kiittänyt). Se on toistaiseksi viimeinen julkaisu, jossa on ollut tuottaja mukana.
Lue lisää täältä
/0 (Kauttanolla) (2018)
”Kauttanolla” kertoo matkustamista rakastavan rakkaasta, jonka tehtävä on odottaa.
Kappaleen tuotanto oli poikkeuksellinen siinä mielessä, etten a) tehnyt itse mitään (lopun säröjä lukuunottamatta) ja b) en tuntenut koko tuottajaa (ostin biitin netistä).
Kappaleen musiikkivideon on kuvannut V. Lukkaroinen kamerakännykällä mm. lentokentällä, ja kasaan sen on lyönyt Maailmanpallo.
Lue lisää ja katso video täältä
Mikä mua vaivaa (Sä et haluu mun lasta) (2018)
Mikä mua vaivaa syntyi lohduttomasta rakkaudesta, jossa tulevaisuuden suunnitelmat eivät kerta kaikkiaan vaan kohtaa.
Tässä kappaleessa en enää soittanut edes särökitaroita. mutta tunsin sentään tuottajan.
Kappaleen musiikkivideo on kuvattu Tammelassa, ja vaikka se oltiinkin kuvattu korkealla laadulla (4K), niin halusin kappaleen tavoin videon näyttävän ”ysäriltä”, joten paskensin sitä niin paljon kuin laki vain salli. Helmiä sioille siis.
Unohdun (2017)
Unohdun-kappale on syntynyt varhaisaikuisuuden kynnyksellä työttömyydestä ja ”hukkaan heitetystä” ajasta. Ymmärrys on syntynyt siitä, että aika kulkee, eikä se tuo tullessaan lupaamaansa.
Kappale julkaistiin 2017, ja se on nauhoitettu yhdellä otolla. Sen juuret johtavat kuitenkin vuosiin 2014-2015, jonka aikana työnhakeminen tuntui lähinnä hyödyttömältä rituaalilta.
Minun Vikani (2017)
Minun vikani on Tinder-kappaleistani ainut, joka on päätynyt julkaisuun asti. Se on syntynyt nykyajan deittailukulttuurin pinnallisuudesta ja huonosta itsetunnosta sen armoilla.
Kappale on synthwavea, jota kirjoittaja on tehnyt mielestään liian vähän. Sen palikat on valmistettu ystävän vanhalla Macilla, ja koneen lailla kappale pölyttyi kuukausitolkulla, kunnes se julkaistiin sellaisenaan itsenäisyyspäivän aamuyönä. Se on myös ensimmäinen kappale, jossa en soittanut lainkaan ”oikeita soittimia” (lopun säröä lukuunottamatta).
Ei pelasta (Tätä rakkautta) (2016)
Kappale kertoo jo kauan sitten päähän tulleesta, mutta loppuun saakka jatketusta parisuhteesta. Vaikka kaikki on tehty teknisesti oikein hyväksi havaitulla kaavalla, se ei silti riitä pelastamaan hengityskoneessa olevaa rakkautta.
Ikea-kodin kätketty tuska on aihe, johon olen palannut myöhemmissäkin teoksissa. (Katso Syyllinen ja Kultainen Vasikka)
Kukkia (2016)
Kukkia kertoo kannabiksen käyttämisestä sekä mielenterveys-ongelmista, joihin apua usein haetaan ”pilven” polttamisesta. Sai siitä apua sitten tai ei, se pilven lailla viipyy vain hetken.
Kappale on katsomis- sekä kuuntelijatilastojen perusteella Prinssin soitetuin kappale, ja siitä on tehty maailman jäisin musiikkivideo. Videon on kuvannut V. Lukkaroinen ja se on leikattu Israelissa. Musiikkivideoon täältä.
Ibuprofeetta (2015)
Ibuprofeetta on ensimmäinen Prinssi-nimen alla julkaistu kappale. Se kertoo darrasta ja sosiaalisesta epätoivosta, johon haetaan apua vanhalta ystävältä.
Tuuli (2015)
Tuuli on folk-henkinen kappale, jonka aiheena on ihmiselämän putkinäköisyys. Kappale on nauhoitettu yhdessä Loviisan kanssa, ja se on Prinssin tuotannossa ainoa kappale, jossa on ollu muita laulajia Prinssin lisäksi.
(Listasta on jätetty pois julkaisemattomat teokset sekä teokset, joita ei olla julkaistu kaikissa kanavissa.)
Lista alkoi edukseni vuodelta 2015, mutta myös vanhempaa materiaalia on löydettävissä internetistä. Sen etsimisessä en kuitenkaan auta.