EP:t — Lyhyt albumit
Vaikken urani aikana ole julkaissut vielä ainuttakaan pitkäsoittoa (ellei Sinkut 2015-2017 -kokoelmalevyä lasketa), olen julkaissut yhdeksän singleä sekä kolme EP:tä eli lyhytalbumia.
EP:t
Kuolleita Unelmia (2017)
Ensimmäinen EP:ni Kuolleita Unelmia syntyi pyrkimyksestä tehdä tunteellista vaihtoehtorokkia/-metallia (lue: emoa) eräänlaisena velanmaksuna nuoremmalle itselleni, joka mustasta piiskasta huolimatta ei osannut tehdä kovinkaan kaksista musiikkia.
Kaikki sai alkukipinänsä siitä, kun syksyllä 2016 keksin korvata syysmasennuksen stressillä.
Hankkiuduin kaikkiin mahdollisiin vastuutehtäviin mitä haalittua sain: näistä maininnan arvoisin lienee asukastoimikunnan puheenjohtajan pesti.
Päätin lopettaa sekä musisoinnin että kuntoilemisen ajatellen, että senkin ajan voisi käyttää jotenkin hyödyllisemmin.
Jälkikäteen mietittynä yritin hylätä sekä tunteeni että kehoni.
Stressin lisäksi sain kaveriksi kasvavat säryt, päihteidenkäytön ja myöhemmin sydänsurut, joita uskalsin käsitellä ilmeisesti vain unissani (minun kerrottiin vaikeroineen öisin) enkä aina silloinkaan (nukuin satunnaisesti valot päällä).
Univalvetilat, joista bravuurini oli se, että luulin vieressäni nukkuvan puhuvan minulle, mutta vastatessani kuulin vain satunnaista muminaa.
Eräänä iltana hairahdin päättämältäni polulta näppäilemään kitaraani ja aloin valmistella teosta kuin salassa itseltäni. Demokappaleet, joita toteutin pääosin öisin herättivät sen verran kiinnostusta, että eräs ”kollegani” lupautui tuottajakseni. Tämän johdosta tulin projektini kanssa kaapista ulos ja aloin käynnistellä hypekonetta.
Tämä tarkoitti aktivoitumista sosiaalisessa mediassa, jossa tein erilaisia tempauksia, kuten muun muassa vajaan kuukauden kestäneen Daily Vlog-projektin, jossa kuvasin elämääni joka päivä. (Siitä lisää täällä)
Hypekoneen ruksuttaessa EP-projekti kärsi toteutukseen sekä aikatauluun liittyvästä erimielisyyksistä. Kun laatu ja tahti eivät kohdanneet masteroin demokappaleet jollain ulkomaalaisella, netistä löytyneellä tyypillä ja julkaisin konfliktipelkoisena EP:n salaa tuottajaltani.
Hän ei suoranaisesti ilahtunut.
Nimensä Kuolleita Unelmia teos sai sen valmistumistarinasta, jossa teoria ei kohdannut käytäntöä ja jossa moni asia näytti paperilla todellisuutta paremmalta.
Teos on maallistuneen miehen käsiin kuollut rock-unelma.
0.5 (2017)
0.5 syntyi kesällä 2017 pyrkimyksestä kuvata parisuhdeväkivaltaa harjoittavien mielenmaisemaa.
Kipinän siihen sain perheeni kesäasunnolla, kun yritin unta saadakseni lukea dekkaria, jonka yksi kuvatuista hahmoista oli vaimoa hakkaava sankarikyttä.
Lukeminen hahmon toiminnasta oli varsin etovaa ja mietin, mitä ihmisen päässä olisi liikuttava, jotta toiminnan oikeuttaminen itsellensä olisi mahdollista.
Mitä minulle olisi tapahduttava, että voisin tehdä jotain tuollaista?
Ajatusleikistä syntyi neljä skenaariota, joissa Freudin opeilla olisi ollut tarvetta. Kuvauksista puolet on lempeän groteskeja, puolet taas arkisempaa kerrontaa, ja niitä tehdessäni koin sekä itseinhoa että itseriittoisuutta.
Synnytinhän itsestäni neljä ihmispaskaa.
Painoin teoksesta 20 kopiota, joihin jätin uteliaille pienen yllätyksen.
Protosoija (2018)
Protosoija
Protosoija syntyi alkuvuodesta 2018 pyrkimyksestä, kuten usein olen todennut, yhdistää reggaeta ja itsemurha-iskelmää.
Se sai alkunsa aiempana syksynä, kun tutustuin muutamaan alan harrastajaan, jotka tutustuttivat minut reggae-kulttuuriin.
Minua harmitti ajatus ettei suomalainen voinut esittää reggaeta täysin omana itsenään. Olihan suomi-reggaeta tehty ennenkin, mutta sitä kuunnellessa ja katsoessa tuntui, että se oli enemmänkin kulttuurista omimista, kuin suomalaisten sisäistämää musiikkia, kuten esimerkiksi metallimusiikki.
Sain ajatuksen tehdä mahdollisimman jäykkää, surumielistä sekä mustaa huumoria viljelevää poljentaa reggaen kehyksissä. Inspiraatiota työhön hain vanhasta suomalaisesta iskelmästä, Venäjältä löytyneestä dark reggae -genrestä ja tietenkin joistain reggae-klassikoista.
Harjoitin sanoituksissa riimittelyä, johon olin myös tutustunut ajanjakson aikana ja vaikka se verraten ontuukin, niin en usko saavani yhtä kekseliäitä sananparsia enään tuleville teoksilleni.
Julkaisin teoksen viimeisestä kappaleesta ”Sauna” musiikki-videon.
Sinkut
Ibuprofeetta (2015)
Ibuprofeetta on ensimmäinen Prinssi-nimen alla julkaistu kappale. Se kertoo darrasta ja sosiaalisesta epätoivosta, johon haetaan apua vanhalta ystävältä.
Tuuli (2015)
Tuuli on folk-henkinen kappale, jonka aiheena on ihmiselämän putkinäköisyys. Se on nauhoitettu yhdessä Loviisan kanssa ja se on Prinssin tuotannossa ainoa kappale, jossa on ollu muita laulajia Prinssin lisäksi.
Ei pelasta (Tätä rakkautta) (2016)
Kappale kertoo jo kauan sitten päähän tulleesta, mutta loppuun saakka jatketusta parisuhteesta. Vaikka kaikki on tehty teknisesti oikein hyväksi havaitulla kaavalla, se ei silti riitä pelastamaan hengityskoneessa olevaa rakkautta.
Ikea-kodin kätketty tuska on, aihe johon olen palannut myöhemmissäkin teoksissa. (Katso Syyllinen ja Kultainen vasikka)
Kukkia (2016)
Kukkia kertoo kannabiksen käyttämisestä, sekä mielenterveys-ongelmista, joihin apua usein haetaan ”pilven” polttamisesta. Sai siitä apua sitten tai ei, se pilven lailla viipyy vain hetken.
Kappale on katsomis- sekä kuuntelijatilastojen perusteella Prinssin soitetuin kappale, ja siitä on kuvattu maailman jäisin musiikkivideo (ja joka on leikattu Israelissa).
Unohdun (2017)
Unohdun-kappale on syntynyt varhaisaikuisuuden kynnyksellä työttömyydestä ja ”hukkaan heitetystä” ajasta. Ymmärrys iskee siitä, että aika kulkee eikä se tuo tullessaan lupaamaansa.
Kappale on julkaistiin 2017, ja se on nauhoitettu yhdellä otolla. Sen juuret johtavat kuitenkin vuosiin 2014-2015, jonka aikana työnhakeminen tuntui lähinnä hyödyttömältä rituaalilta.
Minun Vikani (2017)
Minun vikani on Tinder-kappaleistani ainut, joka on päätynyt julkaisuun asti. Se on syntynyt nykyajan deittailukulttuurin pinnallisuudesta ja huonosta itsetunnosta sen armoilla.
Kappale on Synthwavea, jota kirjoittaja on tehnyt mielestään liian vähän. Sen palikat on valmistettu ystävän vanhalla Macilla ja koneen lailla kappale pölyttyi kuukausitolkulla, kunnes se julkaistiin sellaisenaan itsenäisyyspäivän aamuyönä. Se on myös ensimmäinen kappale, jossa en soittanut lainkaan ”oikeita soittimia” (lopun säröä lukuunottamatta).
/0 (Kauttanolla) (2018)
”Kauttanolla” kertoo Matkustamista rakastavan rakkaasta, jonka tehtävä on odottaa.
Kappaleen tuotanto oli poikkeuksellinen siinä mielessä, etten a) tehnyt itse mitään (lopun säröjä lukuunottamatta) ja b) en tuntenut koko tuottajaa (ostin biitin netistä)
Kappaleen musiikkivideo on kuvattu kamerakännykällä mm. lentokentällä ja se oli ensimmäinen yhteistyö Maailmanpallon kanssa (lue Ayahuasca)
Mikä mua vaivaa (Sä et haluu mun lasta) (2018)
Mikä mua vaivaa syntyi lohduttomasta rakkaudesta, jossa tulevaisuuden suunnitelmat eivät kertakaikkiaan vaan kohtaa.
Tässä kappaleessa en enää soittanut edes särökitaroita, mutta tunsin sentään tuottajan.
Kappaleen musiikkivideo on kuvattu Tammelassa, ja vaikka se oltiin kuvattu korkealla laadulla (4K), niin halusin kappaleen tavoin videon näyttävän ”ysäriltä”, joten paskensin sitä niin paljon kuin laki salli. Helmiä sioille siis.
Paha Vaanii (Marko Haavisto & Poutahaukat Cover) (2019)
Paha vaanii versioitiin Ayahuasca-dokumenttisarjan loppusäveleksi, ja se on ensimmäinen julkaisuun päätynyt cover-kappale.
Se sai alkunsa aikeesta tehdä kyseisestä kappaleesta moderni pop -kappale. Sen musiikkivideo on kuvattu vihreällä kankaalla kerrostalokämpän olohuoneessa (päävuokralainen ei kiittänyt). Se on toistaiseksi viimeinen julkaisu, jossa on ollut tuottaja mukana.
(Listasta on jätetty pois julkaisemattomat teokset sekä teokset, joita ei olla julkaistu kaikissa kanavissa.)
Lista alkoi edukseni vuodelta 2015, mutta myös vanhempaa materiaalia on löydettävissä internetistä. Sen etsimisessä en kuitenkaan auta.